Sain viime viikolla palautetta siitä, että toimin poikkeuksellisella tavalla. Annan kuulemma myönteistä palautetta, ihan julkisesti. Tämä pysäytti miettimään: Onko myönteisyys todellakin niin uhanalaista, että sitä pidetään poikkeuksellisena? Miksi ihmeessä? Katsotaanko myönteisen palautteen olevan jotenkin itseltä pois, onko se naiivia vai lasketaanko se nuoleskeluksi?
Onhan myönteisyydellä toki myös riskinsä. Se asettaa ihmisen alttiiksi pettymyksille. "Pessimisti ei pety."
Silläkin uhalla aion jatkaa tätä poikkeuksellista toimintaa - jospa se vaikka tarttuisi ja muuttuisi vähemmän harvinaiseksi.
Aiheesta osui silmiin myös Seppo Romanan erinomainen blogikirjoitus, jossa pohditaan myönteisyyden valoisia puolia, mutta myös riskejä.
http://sepporomana.innovadigital.eu/2013/04/kuka-uskaltaa-olla-myonteinen/#more-305
Luepa ja ota kantaa: Kannattaako myönteisyys? Uskallatko itse ottaa riskin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti