maanantai 23. syyskuuta 2013

Jekkuja ja aarteita

Muutama viikko sitten pääsin tutustumaan uuteen harrastukseen, jota voi tehdä lähes missä vain, joka on toisinaan haastavaa, toisinaan helppoa, aina hiukan jännittävää ja joskus sisältää aikamoisia kepposia. Joko arvasit?

Geokätköilyyn alkuinnostuksen saaneena totesin, että kätköilijöistä löytyy veijareita ja jekkuilijoita. Vai mikä muuten selittää sen, että kätkön perässä joutuu aikuinenkin ihminen joskus kiipeämään puuhun? Tai että kätkö on vaivalla naamioitu ruuviksi, oksaksi tai kaiteen osaksi?
Tässä jekkuilussa jekutettavat (=kätkön etsijät) ovat vapaaehtoisesti mukana. Siksi en voi kuvitella, että näistä jekuista tulisi kenellekään paha mieli. Rupesin jo itsekin miettimään, millaisen kätkön itse perustaisin, jos perustaisin. Millaisesta kätköstä tulisi löytäjälle hyvä mieli? Mistä hän voisi oppia jotain uutta ja virkistävää? Ilahdun ideoista, ja tiedäpä vaikka joku niistä pistettäisiin ihan oikeasti toteutukseen. Paikkana voisi olla joku iloinen paikka, vaikkapa leikkipuisto.

Täytyy vielä kertoa tositarina yhdestä aarteen etsimisen jälkeisestä aamusta, kun vein muksua hoitoon. Muksu kertoi hoitotädille edellisen päivän tapahtumia: "Me kävimme etsimässä aarteita. Äiti kiipesi puuhun ja isi työnsi."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti